Temppeliritareiden Birminghamissa sijaitseva luola paljastettiin medialle

Muinaisten Temppeliritareiden Shifnalin kaupungin liepeiltä Birminghamista löytyvä salainen luolasto on paljastettu medialle. 

Valokuvaaja Michael Scott lähti alunperin etsimään näitä luolia ja löysi ne omien sanojensa mukaan kaninkolosta itään.

Temppeliritareilla nousi nopeasti valta päähän

Ristiretkien aikaan perustettu Temppeliritarit järjestö oli salainen veljeskunta, joka vaikutti Euroopassa ja lähi-idässä 1119- vuodesta lähtien. 

Alussa järejstön sanottiin olleen pelkkä joukko vaatimattomia sotamunkkeja, mutta heidän taloudellinen valtansa alkoi nousta siinä vaiheessa huippuunsa asti, kun tästä nykyäänkin tunnetusta koronkiskonnasta muodostui heille lopulta kova bisnes.

He saivat aina Ranskan kuningas Filip IV:n velkaantumaan niin pahasti velkaantumaan, että Filip antoi lopulta Temppeliritareiden kiinniottokäskyn.

Heistä suurin osa otettiin kiinni ja monet heistä pakotettiin tunnustamaan se, että he olivat harjoittaneet näissä salaisissa riittipaikoissaan eritasteista satanismia.

Temppeliritareiden suurmestari Jacques de Molay kirosi roviolla 18.3.1314 kuningas Filipin ja paavi Klemensin sekä ennusti, että vuoden sisällä he olisivat hänen kanssaan helvetissä. Klemens V kuoli vain kolme viikkoa myöhemmin ja Filip kuoli vuoden loppupuolella marraskuussa.

Miten Iltalehti voi julkaista tällaista perimätietoa Temppeliritareista ? 

Negatiivisen uutisoinnin perikuva Iltalehti on tunnetusti keskittynyt hyvin negatiivisiin ja masentaviin uutisiin.

Kun tämä toimittaja Pekka Nummisen kirjoittama juttu vielä julkaistiin Iltalehdessä, että pääsikö se todella ohi tuon tunnetusti rankan Almamedian paatoimittajan sensuurin ?

Mikäli pääsi niin Iltalehtihan on nyt harjoittanut harvalaatuista laatujournamismia, jolle voimme antaa vaikka pienet aploodit. 

Lähde: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703162200086766_ul.shtml

  

Belgian terrorisminvastaisen operaation syyt

Belgiassa on ollut käynnissä viime viikkoina laaja poliisioperaatio, jonka väitettiin liittyneen Ranskan iskuihin. Poliisi kertoi siellä pidättäneensä viime sunnuntaina 16 ihmistä terrorismin vastaisessa operaatiossa. 

Heti Ranskan iskujen jälkeen Euroopassa aloitettiin jokin salainen Nato operaatio, jossa julkisia rakennuksia evakuoitiin mahdollisen pommin johdosta. Viranomaisten kerrottiin sitten löytäneen alueelta epäillyttävän laukun.

Operaatio suoritettiin 18. marraskuuta sekä Saksan, Hannoverissa että Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa. 

Lopulta kuitenkaan Kööpenhaminan lentoasemalta ei löytynyt pommia. Eikä myöskään Hannoverin rautatieasemalta löytynyt pommia.

Molemmat operaatiot olivat osa Naton valtionterrorismin salaista pelottelukampanjaa, joka liittyi Ranskan iskuihin. Psyop operaatio oli saatava läpi tehostetusti ja pelkoa oli aikaansaatava, joten siksi nämä pommievakuointiepäillyt toteutettiin sekä Saksassa, että Tanskassa. 

Valtionterrorismi on uhka

Koko tämän ajan kun on tapahtunut näitä hirvittäviä terroritekoja eripuolilla Eurooppaa, niin valtamedia vaikenee niiden salatuista taustoista. 

Isistä rahoittaa mm. Turkki, USA, Saudi-Arabia ja näitä valtionterroritekoja organisoi sotilasliitto Naton lisäksi läntiset tiedustelupalvelut aina CIA:ta ja Mossadia myöten. Niin miten voimme enää tämän jälkeen luottaa viranomaisiin.

Viranomaiset ovat nyt sitten keräämässä kaikilta Euroopan maiden asukkailta laillisomisteiset aseet pois "terrorismin vastaisen sodan" nimissä. Eliitiltä ei taas kerätä pyssyjä pois vaan heillä on edelleen yksityiset armeijat omina suojeluskuntinaan ja valtionterrorismi toimii heidän valta-asemansa turvaajana.

Suomen presidentti Sauli Niinistö puhui äsken, että hän toivoo nyt Ranskan terrori-iskujen saaneen aikaan yleisen uskomuksen, että tämän kaiken takana olisi meille kaikille yhteisen vihollisen.
Kirjailijana vasta kuolemansa jälkeen maailmanmaineeseen noussut George Orwell varoitti ihmisiä siitä, että tämä kaikki fasistinen ja mielipuolinen maailman kehitys olisi sivutettavissa, jos vain tarpeeksi suuri määrä ihmisiä pystyisi sitä vastustamaan. 
Nyt on käsillä ne ajat, että tässä vaiheessa tätä ns. kriittistä massaa meistä kaikista täytyisi löytyä. Koska nyt eliitti on viemässä meidän loput perusoikeudet ja Euroopasta ollaan tekemässä täysi poliisivaltion keskus. 
Liittovaltiosuunnitelma käsittää tuon fasistisen poikkeustilan, jossa kaikki Euroopan maiden rajat poistetaan. Vapaa liikkuvuus ei ole enää sen jälkeen mahdollista, vaan jokaisen maan valtiot muutetaan paikallisiksi poliisivaltioiksi, kuten nyt on Ranskan iskujen johdosta käymässä. 
Illuminatin eliitti ei ole missään vaiheessa halunnut ihmisille minkäänlaista vapaata liikkuvuutta, vaan jopa USA:ssa kaavaillaan vain eliitille räätälöityjä suurmoottoriteitä. Eli kaikki Nälkäpeli elokuvasta (Hunger Games) tuttu futuristinen ideologia on täysin eliitin suunnitelma maailman tulevaisuudesta. 
Kun nyt he ovat korottaneet itsensä vain hengellisellä tasolla muiden maailman ihmisten yläpuolelle, niin tulevaisuudessa he aikovat vielä rakentaa pysyvät muurit, jotka erottavat ns. tavallisen kuolevaisen eliitistä.

Israelissahan tämä jo käytännössä on ollut täyttä todellisuutta, kun Palestiinalaiset on vangittu siirtokuntiin ja heitä Israelin armeijan ja poliisin aseistetut joukot saavat vapaasti ampua ja jahdata kuin jäniksiä. Kaikki tämä on Illuminatin pankkieliitin suunnitelma, että miltä tuo uusi maailmanjärjestys näyttäisi tulevaisuudessa laajemmassa mittakaavassa.

Meidän tulisi vihdoin tajuta se, että ei maailman tarvitse olla mikään fasistisen Apartheid hallinnon keskus.

Eivät nämä rikolliset pankit oikeasti omista tätä koko planeettaa. He kuvittelevat, että jokainen maailman ihminen on heidän kaupallisen intressin hyödyke ja sinun sosiaaliturvatunnus käytännössä kuin teollinen viivakoodi leimattuna takapuoleen.

Ihminen ei ole mikään koneen jatke ja tämä koko kapitalistinen systeemi on perustunut pelkälle valheelle ja huolellisesti organisoidulle kusetukselle.

Sionistinen pankkieliitti luo itse rahaa tyhjästä ja orjuuttaa taloudellisesti lukuisia valtioita. Samalla se myös laittaa USA:n yksityisiä konsultteja ryöstämään muita valtioita. Mutta jos valtioiden päämiehet eivät suostu diileihin, niin sitten heidät tapetaan mm. lavastetuilla lento-onnettomuuksilla. Mutta lopulta jos nämäkään salamurhaoperaatiot eivät onnistu, niin sitten USA:n armeija hyökkää sinne ja nähdään kuten kävi Irakissa, Afganistanissa jne.

Tämän kaiken globaalin ryöstöpolitiikan harjoittaja ei silti ole USA:n hallinto, vaan se on tämä hyvin pieni n. 300 maailman rikkaimman miehen johtama kasaarijuutalaisista pääosin koostuva Illuminati.

Illuminati sana tulee latinankielestä ja se tarkoittaa valaistunutta. Mutta pankkieliitin Illuminatin kohdalla tässä yhteydessä ei kyllä voida puhua mistään valaistumisesta, koska tässä on kyse heidän kohdalla satanistisesta ja mustasta magiasta. Se ei ole valaistumista, vaan se on pimeistymistä.

Heidän mukaansa negatiivinen transformaatio on yhtä kuin valaistuminen, joka ei pidä lainkaan paikkaansa.

Kuten tiedetään niin musta aukkokin imee valoa ja esim. tämän negatiivisesti toimivan Illuminatin kohdalla asia pätee aivan samoin. Joten onko se valoa vai pimeyttä, jos harjoitetaan pimeyden voimia palvelevaa satanismia.

Langennut henkiolento Lucifer kuului aikanaan kyllä valon verkoston piiriin, mutta sortui sellaiseen perisyntiin kuin ylpeys. Tämän johdosta hän ei n. viimeisen 13 000 vuoden aikana ole enää voinut toimia valon verkostosta käsin ja siksi hän on vain tuon jälkeen edistänyt pimeyden voimien agendaa.

Kasaarijuutalaisten hallitsema Illuminati -eliitti on perustanut koko lahkonsa vain luciferiseen ja satanistiseen oppiin. Jokainen vapaamuurari joka saavuttaa 33-asteen, joutuu solmimaan henkilökohtaisen valan Luciferin kanssa ja jos sitten muurarina vielä sortuu paljastamaan näitä okkultistisia salaisuuksia, niin siitä uhkaillaan jäseniä kuolemalla.

Kaiken tämän valtionterrorismin takana piilee juurikin sielunsa myyneet vapaamuuraritahot, jotka harjoittavat tätä satanismia ja edustavat pimeyden voimia. Sotilasliitto Nato kuuluu samaan sarjaan.

Samalla voidaan myös se tuoda esille, että nämä Pariisissa 13. marraskuuta 2015 järjestetyt terrori-iskut olivat Illuminati -eliitille tärkeitä verirituaaleja, joissa kaikki nuo iskujen uhrit uhrattiin heidän jumalalleen Luciferille. Tuo päivämäärä 13. päivä marraskuutakin on hyvin mielenkiintoinen, jos katsoo historiaa tarkemmin.  Alex Jones sai selville, että perjantaina 13. marraskuuta vuonna 1307 Ranskan kuningas Philip IV pidätti lukuisia temppeliritareita.

Temppeliritarithan ovat ns. nykyisen pankkieliitistä koostuvan kasaarijuutalaisen Illuminatin esijärjestö.

Että tästä voimme päätellä sen, että kuinka tämä Pariisin iskujen päivämäärä on ollut eräänlainen kosto myös Ranskan kuninkaan vuonna 1307 vuonna tekemästä laajasta Temppeliritareihin kohdistuvasta pidätyksestä. Koska ne kiinniotetuthan poltettiin kaikki roviolla.

Lähde:http://yle.fi/uutiset/miksi_belgia_on_terrorismin_pesa/8476182

 

Temppeliritareiden salattu historia

Teksti: Salainen asiakirja No. 1 (Sven-Olof Jakobsson)

Keskiaikaisella temppeliritarikunnalla, jota myös temppeliherroiksi kutsutaan, on merkillinen historia. Sen olemassaolon ensimmäisiä vuosia leimasi köyhyys, vaatimattomuus, kuri, siveys ja antaumus kristilliselle uskolle. Askeettinen käyttäytymistapa sai kuitenkin aikaa myöten aivan toisenlaisen luonteen, mikä dramaattisella tavalla tuli muotoilemaan Ranskan historian. Temppeliritareiden arvostus nousi uuteen kukoistukseen satoja vuosia järjestön lakkauttamisen jälkeen, minkä vuoksi monet salaseurat mielellään väittävät polveutuvansa Temppeliherroista.

Aina vuodesta 638 olivat muslimit hallinneet Palestiinaa ilman että kristillinen kirkko olisi millään tavoin reagoinut asiaan. Vasta kun paavi Urban II Clermontin kaupungissa rahvaalle pitämässään tulisieluisessa puheessa kehotti kansaa taisteluun turkkilaisia vastaan, alkoivat asiat muuttua. Paavi vetosi kansanjoukon kristillisiin tunteisiin kuvailemalla heille kuinka turkkilaiset seljukit terrorisoivat ja murhasivat kristillisiä idässä ja korosti lisäksi sitä onnettomuutta, että ”Pyhä hauta” oli vääräuskoisten käsissä. Se on ehdottomasti vapautettava, jyrisi paavi. Tämä tehosi villiintyneisiin ranskalaisiin jotka kurkku suorana huusivat: Deus lo volt, – se on Jumalan tahto.

Paavillinen sodanjulistus oli kuitenkin pahasti ristiriidassa kristillisen sanoman kanssa, joten sille oli löydettävä hyväksyttävä oikeutus, ja se löytyi Vanhasta Testamentista. Koska Mooses rankaisi Israelin kansaa kultaisen vasikan palvonnasta, oli kristillisellä kirkolla myös oikeus puolustaa Herraansa vääräuskoisten uhkaa vastaan. Kristillisessä kirkossa kun oli laajalle levinnyt islam-kauhu ja profeetta Muhammed katsottiin paholaisen edustajaksi maan päällä, jonka tehtävänä oli saada kristityt jättämään Kristus ja valmistella tietä Saatanalle.

Niin käynnistyi katolisen kirkon historian suurin kampanja, ristiretket, mikä virallisesti alkoi 18. päivänä marraskuuta 1095. Seuraavien vuosikymmenten aikana eurooppalainen kristikunta lähetti parhaimmistonsa, sotilaita, pappeja, nuoria miehiä ja oppineita, ja myös raakalaisensa ja väkivaltarikollisensa kohti islamilaisen maailman puolustuslinjoja. Lähtijöitä arvellaan olleen jopa miljoonan verran.

Sotaisalle pyhiinvaellusmatkalle lähteville oli matkaeväänään paavillinen lupaus, että sotilas, joka taisteli Herran nimeen, sai syntinsä anteeksi ja jos hän menetti henkensä taistelussa Herran puolesta, oli paikka taivaassa selviö.

Kuva: Jerusalemin kuningas Baldwin I (s. 1058 - k. 1118)

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1099, oli Jerusalem vallattu. Se ei kuitenkaan tapahtunut ongelmitta, sillä yhteenotot olivat erittäin verisiä ja ristiretkeläiset kärsivät huomattavia tappioita. Jo vuoden kuluttua oli onnistuttu perustamaan muutamia valtioita Palestiinaan ja vakaa kuningaskunta alkoi muotoutua kuningas Baldwin I:n alaisuudessa. Ongelmia silti oli, kuten Jerusalemin ympäristössä liikkuviin kristittyihin pyhiinvaeltajiin kohdistuva ryöstely. Juuri näiden suojelemiseksi perustettiin temppeliherrat eli temppeliritarikunta.

Sen muodostivat Hugh of Payns ja Godfrey of Saint-Omer vuonna 1118 keräten ympärilleen hurskaita aatelismiehiä, jotka antoivat pyhän lupauksen Jerusalemin patriarkalle. He lupasivat elää köyhinä, siveellisinä ja kuuliaisina kuin munkit. Jerusalemin uusi kuningas Baldwin II antoi heille päämajan temppelivuorelta, al-Aqsa-moskeijan vierestä, jossa kuningas itse asusti. Ritarijoukon päätehtävä oli temppelivuoren puolustaminen ja kristittyjen pyhiinvaeltajien turvaaminen. He ottivat myös käyttöönsä useita rakennuksia, joissa majoittivat pyhiinvaeltajia. He nimittivät itseään 'temppelin köyhiksi veljiksi' ja näyttivät myös köyhiltä. Kymmenen vuotta myöhemmin kuului joukkoon 300 valan tehnyttä ritaria ja n. 3 000 sotilasta. Nämä sotilaat eivät suinkaan olleet mitään uskonkiihkoilijoita vaan lähinnä kristikunnan pohjasakkaa, ja heitä kerättiin usein hirsipuiden juurilta.

Ne ritarit, jotka olivat vannoneet ritarivalan, kantoivat valkoisia vaatteita, joiden rintamuksessa oli punainen risti merkkinä lupauksesta elinikäiseen selibaattiin. Kuri oli kova ja rangaistuskäytäntö piti huolen siitä, että mustat lampaat poistettiin uskollisten veljien yhteydestä. Koska jokainen tyhjä sana oli syntiä, sallittiin ainoastaan rakentava keskustelu veljien kesken. Nauraa ei saanut.

Aikoina, jolloin temppeliritarit eivät olleet kentällä, elivät he kuin munkit. Päivä alkoi kello 4 aamulla matutinalla, jolloin luettiin kolmetoista paternosteria (Isä meidän). Kello 6 oli prima-messu, tetria kello 8 ja seksta kello 11.30. Sen jälkeen oli aamiainen, mikä nautittiin hiljaisuudessa. Vain pappi luki pöytärukouksen ja raamatunsäkeen. Aamiaisen jälkeen suoritettiin kiitosrukous kappelissa. Kello 14.30 oli nona ja vesper kello 18. Sen jälkeen oli toinen ruokailu ja päivän viimeinen jumalanpalvelus, jolloin juotiin vettä ja laimennettua viiniä. Sen jälkeen oli unen vuoro ja hiljaisuus seuraavaan matutinaan.

Munkkien elämänmenosta poiketen ei paastoa suoritettu, sillä taistelijoiden täytyi pysytellä hyvässä fyysisessä kunnossa. Varusteet täytyi myös huoltaa päivittäin, samoin hevoset, joita ritareilla aluksi sai olla vain yksi, mutta myöhemmin kolme, ja kun oikeudet edelleen lisääntyivät, saivat he pitää jopa muutamia palvelijoita. Nämä olivat tavallisesti vangittuja muslimeja.

Tämä läheinen kanssakäyminen muslimien kanssa antoi ritareille aivan toisenlaisen kuvan islamin uskosta, kuin mikä kristillisellä kirkolla oli. Sen vuoksi uskaltautuivat he liittoutua Damaskoksen valtiaan Ismailin kanssa eräässä Egyptin sulttaania vastaan käydyssä sodassa vuonna 1244. Kristityt kärsivät kuitenkin murskaavan tappion johtuen muun muassa siitä, että osa heidän muslimiliittolaisistaan karkasi. Keisari Frederik II katsoi temppeliritarit syyllisiksi, koska nämä olivat veljeilleet muslimien kanssa ja antaneet heidän jopa rukoilla Muhammedia tiloissaan, joutuen sittemmin katsomaan heidän pakenevan taistelusta. Erityisesti William of Beaujeu, ritarikunnan suurmestari, katsottiin kelvottomaksi puolustamaan Acren kaupunkia sen vuoksi, että hän oli sallinut ritareiden läheiset yhteydet muslimeihin. Tämäkin osoittaa, että temppeliritareilla oli hyvät suhteet muslimeihin, eivätkä he tunteneet sitä kammoa muslimeja kohtaan, joka oli tunnusomaista eurooppalaisessa kristillisyydessä.

Temppeliritarien toimia pohtiessa on hyvä pitää mielessä, että hurskaan munkin ja sotilaan usein kiihkeän ja verisen todellisuuden on täytynyt aiheuttaa ristiriitoja. Tämä kaksoistehtävä, munkki ja sotilas, oli painimista kahden ihanteen välillä ja johti varmasti silloin tällöin neuvottomuuteen. Se epäilemättä nakersi ajan mittaan myös heidän moraaliaan.

Vuosi 1291 oli kohtalokas vuosi kristityille yleensä ja temppeliritareille erityisesti. Latinalainen kristikunta menetti Acren kaupungin, joka oli kristittyjen joukkojen viimeinen tukikohta Palestiinassa. Sen valtasi Egyptin sulttaani, nyt yhdessä muslimien kanssa. Syy, miksi se koski kaikista pahiten temppeliritarikuntaa, oli, että Pyhän maan ja pyhien paikkojen puolustaminen oli uskottu juuri heille. He olivat ristiretkien julkkiksia, ja voi vain kuvitella minkä häpeän nämä 'täydelliset kristityt sotamiehet'tunsivat, kun olivat epäonnistuneet tehtävässään. Mutta syitä oli kyllä toisaallakin, ja olihan tehtäväkin kerrassaan epäkiitollinen, ettei sanoisi mahdoton.

Kuusitoista vuotta myöhemmin käsiteltiin Acren menetystä oikeudessa, joka langetti suurimman syyn temppeliritareille. Heidät nähtiin puolustaneen omaa temppeliään Acren kaupungissa innokkaammin kuin kaupunkia kokonaisuutena, tulleen myös liian myöhään mukaan ratkaisevaan taisteluun ja silloinkin tehottomina.

Tämän jälkeen alkoivat kirkon uudistusmieliset yhä voimakkaammin kyseenalaistaa ritarikunnan tarpeellisuuden. Siitä huolimatta yrittivät temppeliritarit jatkaa pyhää taisteluaan vääräuskoisia vastaan kuten aiemmin, ja useimmat valtaapitävistä hyväksyivätkin tämän. Ritarit halusivat osoittaa, että pyhä sota ei ollut ohi, vaikka Palestiinan kristityt asemat menetettiinkin.

Ritarikunnan päämaja sijoitettiin nyt Kyprokselle, mutta Acren taistelun jälkeen oli puute miehistöstä ja rahasta suuri. Ritarikunnan suurmestari Jacues de Molay lähti sen vuoksi henkilökohtaisesti Eurooppaan 1290-luvun puolivälissä pyytämään avustusta menestyneiltä hallitsijoilta. Hänen matkastaan tulikin hyvin onnistunut.


Kuva: Paavi Bonifatius VIII

Vuonna 1295 laati paavi Bonifatius VIII paavillisen bullan, jossa hän ilmoitti myöntäneensä temppeliritareille samat oikeudet heidän uudessa tukikohdassaan Kyproksella kuin heillä oli ollut Pyhällä maalla. Monet Euroopan kuninkaat seurasivat paavin elettä myöntäen ritareille tarvikkeita ja edullisia kauppaoikeuksia. Suurten ristiretkien asemasta oli temppeliritarien käytävä sotaa vääräuskoisia vastaan omin päin, mutta siihen heidän voimavaransa eivät riittäneet. Vaikka temppeliritarikunta edelleen olikin voimakas ja vaikutusvaltainen, oli sen suuruuden aika taistelijoina auttamattomasti ohi.

Temppeliritareilla oli eräs lyömätön etu puolellaan. Kun kristitystä maailmasta Jerusalemiin matkaavat pyhiinvaeltajat tarvitsivat turvallisuutensa vuoksi luotettavia majataloja sekä aseistettuja saattomiehiä, jotka eivät ryöstäisi heitä, avautui köyhyyslupauksensa vuoksi temppeliritareille aivan uudenlainen ura. Pian he lisäsivät tähän toimintaan yhden palvelun lisää, rahojen ja pääomien luotettavan siirron. Temppeliritarit avasivat toimistoja (ritarihuoneita) ympäri Eurooppaa, ja niissä he ottivat vastaan pyhiinvaeltajien matkakassan ja antoivat kuitin, jolla saattoivat nostaa käteistä matkan varrelle perustetuista majataloista kuten myös perillä Palestiinassa. Enää ei voitu puhua 'köyhistä veljistä'.

Toiminta laajeni. He perustivat kauppoja toimistojensa yhteyteen, olivat mukana suurilla markkinapaikoilla ja tekivät myös kiinteistökauppaa. Tämä kauppa olikin kannattavaa, koska he usein saivat kiinteistöjä lahjoituksina. He alkoivat myös lainata ulos rahaa, ja toiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa oikeaoppista finanssi- ja pankkitoimintaa. Aikaa myöten muodostui temppeliritareille laajasti hallinnollista ja taloudellista osaamista. Tätä käyttivät niin maalliset kuin kirkolliset vallanpitäjät hyväkseen.


Kuva: Ranskan kuningas Filip IV

Temppeliritarit tarjosivat palveluita kuten testamenttien, lahjoituskirjeiden, sopimusten ja muiden tärkeiden asiakirjojen säilytystä. He vastaanottivat myös talletuksia ja pankkiirien ominaisuudessa kehittivät he erittäin tasokkaan kirjanpitojärjestelmän. Pariisissa säilytettävät kirjat osoittavat sen. Heidän asiakkaittensa joukossa oli eturivin kirkon henkilöitä, kuningasperheitä, aatelisia, porvareita ja järjestön omia upseereja. Myös Ranskan kuningas Filip IV Kaunis oli tallettanut varansa temppeliritarikunnan huomaan, minkä lisäksi kuningas oli huomattava lainanottaja. Ritariveljien 'keskuspankki' sijaitsi Pariisissa, mikä oli yksi tärkeimmistä finanssilaitoksista koko Luoteis-Euroopassa. Se oli vaikuttava rakennuskompleksi, jota ympäröi suojamuuri monine torneineen.

Niin oli alkuperäisistä köyhistä temppeliritareista kasvanut organisaatio, jota ei mikään maallinen tai kirkollinen viranomainen voinut kontrolloida ja joka totteli ainoastaan itsensä paavin määräyksiä. Heillä oli täysi verovapaus ja tuomiovalta tiluksillaan. Järjestön omaisuus kasvoi sen ajan mittojen mukaan suunnattomaksi. Heidän laivansa kuljettivat pyhiinvaeltajia, jotka yöpyivät ja ruokailivat heidän majataloissaan saaden turvaa ritarien linnoituksista. Ritarien tukikohdat olivat vahvasti linnoitettuja, myös Euroopassa.

Ranskan käymät sodat olivat vaikeuttaneet maan taloudellisen tilanteen, mikä aiheutti päänvaivaa kuninkaalle, joka itsekin oli korviaan myöten veloissa. Tämän vuoksi tunsi hän varmaan houkutusta päästä käsiksi temppeliritarien omaisuuteen, mutta hän aavisti myös, että valta saattaisi siirtyä yhä kasvavaa hallintokykyä osoittaville ritareille, mikä ehkä tekisi hänet tarpeettomaksi. Hänen mielessään alkoi kypsyä kiero suunnitelma.


Kuva: Paavi Clemens V

Katolinen kirkko valitsi vuonna 1305 uudeksi paaviksi Bordeauxin entisen arkkipiispan Bertrand de Gotin. Paavina hän otti nimen Clemens V, mutta koska hän oli fyysisesti heikko, pysytteli hän varsin neutraalina tärkeistäkin asioista päätettäessä. Tämä vaikutti ehkä hänen valintaansakin.

Vuonna 1306 ritarikunta lainasi kuninkaalle 500 000 Tunisian puntaa tämän tyttären myötäjäisiin ja sai kiitokseksi lisää etuoikeuksia. Mutta vain tilapäisesti, sillä pian aloitti Filip IV temppeliritareiden painostamisen väittmällä heitä kerettiläisiksi eli harhaoppineiksi. Hän väitti, että he vihkimisrituaalissaan kielsivät Kristuksen kolmasti ja sylkivät kolmasti Kristuksen kuvalle. Tämän jälkeen oppilas riisuuntui alasti vanhemman veljen edessä, joka suuteli oppilaan alapään seksuaalisia alueita ja lopulta suulle. Oli nimittäin jo aiemmin väitetty, että veljet olisivat keskenään homoseksuaalisessa suhteessa ja palvoisivat ja uhraisivat epäjumalille, mikä antoi kuninkaalle tekosyyn ryhtyä toimiin heitä vastaan.

Filip IV neuvotteli ongelmasta paavin kanssa, joka tapansa mukaan oli kykenemätön ottamaan kantaa, ja niin kuningas alkoi suunnitella kaikkien temppeliritarien vangitsemista. Siihen hän tarvitsi vangitsemismääräyksen, mutta Narbonnen arkkipiispa Gilles Aicelin kieltäytyi allekirjoittamasta kuninkaan määräystä. Paavi sen sijaan määräsi temppeliritarien suurmestarin de Molayn siirtymään Kyprokselta Pariisiin, ilmeisesti Filip IV:n kehotuksesta. De Molay noudatti paavin käskyä ja siirtyi esikuntineen ja aarteineen ritarikunnan temppeliin Pariisiin.

Seuraavana vuonna oli katala suunnitelma kypsä toteutettavaksi, ja Filip antoi 'poliisivoimilleen' käskyn vangita kaikki järjestön jäsenet oikeudenkäyntiä varten. Temppeliritarien kaikki omaisuus siirtyisi pidätyksen jälkeen kuningasvallan haltuun. Tämä saattoi olla yksi osasyy velkaantuneen kuninkaan toimille. Pidätyspäätös tapahtui kuitenkin ilman paavin virallista suostumusta, mutta hänen inkvisiittorinsa Ranskassa, Guillaume de Paris, oli aktiivisesti tempauksessa mukana. Hänellä oli hyvin kiinteät suhteet kuningashuoneeseen, ja hän toimi käytännössä kuninkaan kädenjatkeena.

Itse vangitseminen tapahtui 13.10.1307 aikaisin aamulla samanaikaisesti koko Ranskassa, ilman ennakkovaroitusta. Noin 2 000 ritaria saatiin vangittua, vain muutama onnistui pakenemaan eri puolelle Eurooppaa, osa heistä aina Skotlantiin asti. Paavin passiivinen suhtautuminen vangitsemiseen ei sanottavasti muuttunut pidätyksen jälkeenkään, mikä oli selvä osoitus hänen raukkamaisuudestaan, sillä olivathan temppeliritarit hänen ja kirkon suojeluksessa. Tämä oli siksi yllätys ritareille, jotka varmaan kokivat tulleensa petetyiksi. Erikoista oli myös, että pidätyksen, joka sai oikeutuksensa kerettiläisyysepäilyistä, suunnitteli ja suoritti kuningas. Sehän olisi ollut kirkon tehtävä.

Kuningas kumppaneineen kehitteli 127 eri syytekohtaa ritareita vastaan, ja jotta he tunnustaisivat syyllisyytensä, oli kuninkaan ministereille vuosien varrella kehittynyt tehokas menetelmä käsitellä kuninkaan epäsuosioon joutuneita. Varsinainen ekspertti tällä alueella oli entinen lainopin professori, nyttemmin hallintovirkamies Guilleaume de Nogaret. Paljolti hänen avuillaan piti kuningas kurissa todellisia ja oletettuja vastustajiaan.

Euroopan hengellistä ilmapiiriä leimasi tuohon aikaan taikauskoisuus, joista noitavainot ovat hyvä esimerkki. Nogaret tiesi tämän, ja siksi hän määritteli temppeliritarit noidiksi; ehkä johtui heidän mahtava omaisuutensa paholaisen kanssa solmitusta sopimuksesta? Nogaret uskoi myös, että temppeliritarit hallitsivat pimeitä voimia ja pyrkivät niiden avulla salaa horjuttamaan totuudellista kristillisyyttä.

Mikä taas koski epäjumalia, oli temppeliritareita jo aiemmin syytetty pakanallisen Baphomet-nimisen epäjumalan palvonnasta. Baphomet on muinaiskreikkaa ja tarkoitti Muhammedia, mikä osoittaa, että keskiaikainen kirkko piti muslimeja epäjumalan palvojina ja että Muhammed oli paholaisen kätyri.

Oikeudenkäynti temppeliritareita vastaan oli näytös kidutuksen tehokkuudesta, joka myös keskiaikaisen mittapuun mukaan oli erityisen julmaa. Monet kuolivat raakalaismaisten käsittelyjen seurauksena, ja monet hengissä säilyneet menettivät järkensä. Ne jotka saivat siihen tilaisuuden, tekivät itsemurhan välttyäkseen kidutukselta. Monet eivät kuitenkaan tunnustaneet tekaistuja syytöksiä kidutuksista huolimatta, mikä ilmeisesti johtui heidän järjestölleen antamastaan vaitiolo- ja uskollisuusvalasta. Suljetuissa ryhmissä onkin suuri osa yksilön identiteetistä yhteisössä ja yhteenkuuluvuudessa muiden jäsenten kanssa.

Oikeuden päätöksellä saivat kaikki syytetyt temppeliritarit kuolemantuomion, mutta vasta vuonna 1314 uskalsi Filip IV panna ne täytäntöön. Niin joutuivat ennen niin korkeasti palvotut ritarisankarit roviolle yksi toisensa jälkeen, sekä kirkon että kuninkaan pettäminä.

Viimeisenä heistä astui roviolle temppeliritarikunnan suurmestari Jacues-Bernard de Molay 18. maaliskuuta Pariisissa, samalla Íle de la Cité -saarella, jolla Notre Damen katedraali sijaitsee. De Molayn kuullaan vielä roviolta kiroavan kuningas Filipin ja paavi Clemensin, että he vuoden sisällä tulevat kohtaamaan Jumalan tuomion.

Näin myös kävi. Clemens kuoli punatautiin 20.4. ja kuningas putosi hevosen selästä metsästysretkellä saaden surmansa 29.11, vielä samana vuonna. Kuningas ei siis saanut kovinkaan pitkään nauttia takavarikoimastaan omaisuudesta, josta suurin osa oli kaiken lisäksi ehditty kuljettaa pois ennen ritariveljien temppelin ryöstämistä. Arvoesineiden lisäksi hävisivät myös temppeliritarien rituaaleja käsittävät asiakirjat, joista osa mahdollisesti päätyi Skotlantiin paenneiden ritarien perustaman järjestön haltuun. Tästä on viitteitä myös siellä syntyneen vapaamuurariliikkeen käyttämissä rituaaleissa.

Salamyhkäisyydestä johtuen ovat lukuisat kronikoitsijat kyhänneet jos minkälaisia teorioita temppeliritarien todellisista taustoista. Heistä on tehty myös elokuvia, jotka sisällöltään kuitenkin ovat romantisoituja tekeleitä ja valovuosia todellisuudesta. Niukan todistusaineiston vuoksi onkin tietoa heidän rituaaleistaan ja mahdollisista uhrimenoistaan vaikea löytää.

Kuitenkin pitänee paikkansa, että Ranskan suuri vallankumous oli suoraa seurausta siitä raukkamaisuudesta, jolla kuningas Filip IV Kaunis kohteli temppeliritareita ja heidän suurmestariaan de Molayta. Kärsimään joutuivat siinä kuitenkin syyttömät ihmiset. De Molayn henki elää yhä. Hänen muistoaan kunnioitetaan määrätyissä piireissä hartain menoin eri puolella maailmaa maaliskuun 18. päivä.

De Molayn sanotaan paljastaneen salaisia tietojaan seuraajilleen ennen astumistaan roviolle. Kerrotaan myös, että nämä salaisuudet myöhemmin olisivat johtaneet vapaamuurariaatteen syntyyn. Tämä ei tietenkään koske niitä aitoja vapaita muurareita, joilla oli keskenään vain puhtaasti ammatillisia salaisuuksia, vaan poliittisesti suuntautuneita vapaamuurareita, joiden toiminta alkoi Englannissa vuonna 1717. Tuolloin oli nimittäin ritariaate noussut uudelleen korkeaan arvoon Euroopassa, ja erityisesti vapaamuuraripiireissä alkoi mielenkiinto näitä jaloja munkkisotilaita kohtaan herätä. Siitä kehittyi myytti, jonka mukaan nykyiset vapaamuurarit olisivat temppeliritareiden perillisiä.

Väite de Molayn mahdollisesta paljastuksesta antoi aihetta uusiin myytteihin, joista näkyvimpänä esiintyi tarina kuninkaasta nimeltä Hiram de Tyrus (Adoniram), Salomonin temppelin ylimmästä rakennusmestarista, joka murhattiin hänen kieltäydyttyään paljastamasta salaisuuksiaan. Salomo lähetti muutaman 'valikoidun mestarin' kostamaan Hiramin kuoleman.
 

Vapaamuurarit katsoivat ilmeisesti myös temppeliritarien suurmestari de Molayn aikansa valituksi. Samoin kuin Salomo oli kostanut Hiramin, tulisivat myös temppeliritarit vapaamuurarien hahmossa kostamaan järjestön tuhon ja Jacues de Molayn kuoleman.

Vapaamuuraritahot ovat jopa esittäneet näkemyksen, että temppeliherrojen perintö kuuluisi oikeastaan heille, mutta ainoa havaittavissa oleva yhdistävä seikka näyttää olevan temppeliveljiä vastaan esitettyjen epämääräisten syytteiden 'periytyminen'vapaamuurareille. Keskiaikaisten temppeliherrojen jaloja perinteitä jatkaa ainoastaan heidän vanha kilpailijansa, nykyinen Maltan ritarikunta.

Lähde: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=2049