Yhä useampi rohkea lääketeollisuuden parissa työskentelevät on nyt uskaltanut liittoutua keskenään ja nostaa viimein tämän kissan pöydälle tästä koronavirusvedätyksestä.
Lääketieteen lisensiaatti Vesa-Ilkka Laurio uskalsi kertoa totuuden, että "Koronavirusta ei ole" ja hänen mukaansa koko koronaviruskriisi voitaisiin julistaa heti päättyneeksi.
Seuraava teksti on kopioitu MVlehdestä ja kirjoitus on eläkkeellä olevan lääketieteen lisensiaatin Vesa-Ilkka Laurion käsialaa:
Jos koronavirusta ei ole, silloin ei ole sen aiheuttamaa tautiakaan eikä tartuntoja. Silloin ei ole myöskään koronarokotusten tai muiden koronatoimien tarvetta, ja koronakriisi voidaan heti julistaa päättyneeksi.
Vuonna 2011 saksalainen meri- ja molekyylibiologi Stefan Lanka, joka työssään oli joutunut tekemisiin virusopin kanssa, aloitti ns. tuhkarokkovirusoikeudenkäynnin, koska hän halusi estää
tuhkarokkorokotusten säätämisen pakollisiksi.
Oikeusjuttu päättyi vuoden 2017 alussa, kun Saksan korkein oikeus vahvisti Stuttgartin hovioikeuden asiassa antaman tuomion eikä syyttäjä vienyt asiaa enää Saksan perustuslakituomioistuimeen. Stefan Lanka voitti tämän oikeudenkäynnin, koska oikeus – asettamaansa asiantuntijaa kuultuaan – totesi, ettei yksikään niistä kuudesta julkaisusta, joihin syyttäjä vetosi todisteina virusten olemassaolosta, sisällä näyttöä mistään viruksesta.
Yksi noista kuudesta syyttäjän esittämistä julkaisuista, sittemmin Nobelin palkinnon saaneen prof. Endersin ja hänen työryhmänsä 1.6.1954 julkaisema spekulatiivinen tutkimus, esittää niin tuhkarokkovirologian kuin kaiken virologian eksklusiivisen perustan, joten kun oikeuslaitos totesi,ettei se sisällä näyttöä minkään viruksen olemassaolosta, koko virologialta meni pohja virallisesti ja juridisesti.
Pohja meni niin ollen virallisesti myös nykyiseltä koronarummutukselta ja koronatoimilta. Kaikki virologit viittaavat toiminnassaan tuohon yhteen ainoaan julkaisuun, joka ei siis sisällä mitään näyttöä mistään viruksesta.
Koko nykyinen virologia (virusoppi) on vuoden 2016 jälkeen ollut kokonaan tyhjän päällä, vailla pohjaa. Mainittu oikeuden asettama asiantuntija totesi, ettei yksikään noista kuudesta syyttäjän esittämästä julkaisusta sisällä kontrollikokeita sen osoittamiseksi, toimiiko käytetty metodi, vääristääkö itse metodi tulosta tai antaako metodi itse toivotun tuloksen. Siksi kaikki kuusi julkaisua ovat arvotonta paperia, jota ei voida eikä saa sanoa tieteelliseksi. Tieteellisen työn säännöt määräävät kontrollikokeet suoritettaviksi.
Mikä sitten oli tuo koko virologian eksklusiivinen (muut pois sulkeva) perusta, jonka prof. Endersin ryhmä 1.6.1954 esitti ja joka sitten kumottiin?
Prof. Endersin tutkimuksessa esitettiin spekulaatio virusten synnystä. Siinä käytettiin mallina bakteereja ja niiden faageja (eli ns. bakteriofageja). Kun näet laboratorio-oloissa äärimmäisen sisäsiitoksen (puhdasviljelyn) oloissa bakteerit joutuvat eroon toisistaan ja niiden biokemia köyhtyy, ne jossakin vaiheessa muuttuvat moniksi pieniksi ja (lajinsa mukaan) täysin samoin
rakentuneiksi pieniksi faageiksi. Nämä faagit on hyvin helppo eristää, valokuvata ja määrittää biokemiallisesti.
Kun bakteerien elinolosuhteet palaavat, faagit muuttuvat takaisin bakteereiksi. Niinpä prof. Endersin työryhmä esitti ajatuksen, että ehkä virustenkin kohdalla tapahtuu samoin. He ehdottivat, että viruksia syntyy, kun kudokset ja solut koeputkessa kuolevat sen jälkeen kun niihin lisätään virusten infektoimaksi oletettua materiaalia.
Kuolevan kudos- ja solumassan ajateltiin kuollessaan muuttuvan viruksiksi. Prof. Endersin ryhmä totesi nimenomaan, että tämä heidän ajatuksensa on spekulaatio (oletus), joka vasta tulevaisuudessa on mahdollista varmistaa. Toisin kuin faageja, viruksia ei ole voitu eristää, valokuvata elektronimikroskoopissa eikä määrittää biokemiallisesti.
Tähän päivään mennessä yhdessäkään ihmisessä, eläimessä, kasvissa tai niiden nesteissä ei ole nähty virusta, eikä sitä niistä ole eristetty (sanan ”eristää” varsinaisessa merkityksessä). Tähän päivään mennessä ei ole kertaakaan kyetty eristämään nukleiinihappoa, joka vastaisi väitettyjen sairautta aiheuttavien virusten perintöainesrihmojen pituutta ja
koostumusta.
Elektronimikroskoopin kuvat väitetyistä viruksista näyttävät vain solupartikkeleita (ovat mm. eksosomeja) kuolevasta kudoksesta ja soluista tai laboratoriosyntyisiä proteiini-rasvasaippua-kuplia, ja useimmat kuvat näyttävät vain jonkin tietokonemallin. Todellista ja täydellistä virusta ei ole koskaan esitetty tieteellisessä kirjallisuudessa.
Syy siihen, ettei kukaan koskaan ole löytänyt yhtäkään virusta, on se, ettei viruksia ole olemassa. Prof. Endersin työryhmän spekulaatio on väärä.
Nyt nousee kysymys, miksi sitten prof. Endersin julkaisu vuodesta 1954 vuoteen 2017 säilyi virusopin yksinomaisena perustana. Prof. Endersin spekulaatio muuttui dogmiksi sen jälkeen kun hän puoli vuotta spekulaationsa julkaisemisen jälkeen, 10.12.1954, sai Nobelin palkinnon eräästä toisesta spekulaatiosta.
Nobelin palkinnon sädekehä muutti prof. Endersin julkaisun virusopin referenssijulkaisuksi ja dogmiksi, jota ei sopinut arvostella. Vasta Stefan Lanka ja saksalainen oikeuslaitos suistivat sen valtaistuimelta v. 2017, kun syyttäjän valitusoikeus raukesi.
Prof. Endersin tutkimus ei ole enää todiste minkään viruksen olemassaolosta (vuoteen 2017 saakka prof. Endersin julkaisun menetelmä on ollut maailman kaikkien virologien ainoa virusten lähde, joskin
vain teoreettinen lähde ja vain malleina; missään muualla viruksia ei ole ollut).
Prof. Endersiltä ja kaikilta virologeilta vuoden 1954 jälkeen jäi myös huomaamatta se, ettei mainittua kudosten ja solujen kuolemaa koeputkessa aiheuta sinne lisätty virusten infektoimaksi oletettu materiaali vaan itse toimintatapa laboratoriossa. Kudokset ja solut kuolevat, kun niitä
tahattomasti ja huomaamatta laboratorioproseduurin aikana myrkytetään solutoksisilla antibiooteilla ja nälkiinnytetään ravintoliuoksen saantia rajoittamalla ja kun koeputkeen lisätään hajoavia ja samalla myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita vapauttavia proteiineja.
Virologinen todellisuus on siis ollut se, että läsnä koeputkessa on myrkytettyä, nälkiinnytettyä ja kuollutta solumassaa, jota dogmiksi korotetun spekulaation turvin sanotaan viruksiksi (siitä mm.
tehdään rokotteita)!
Tuosta solumassasta kerätään sitten osia, joita sanotaan virusten genomien pätkiksi, ja niitä kootaan ajatuksellisesti tietokoneiden ääressä yhteen ”viruksiksi” ja näitä sitten väitetään todellisuudeksi, todellisiksi viruksiksi.
Kaikki tässä on tieteistaruilua. Tuollaista myrkytettyä, nälkiinnytettyä ja kuollutta solumassaa ja siitä otetuista perintöainespätkistä tietokoneiden äärellä kasattuja fiktiivisiä ”viruksia” ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), hallituksen ja terveysviranomaisten koronavirukset!
Tämä on tietenkin epätieteellistä mielettömyyttä, jonka perustana on prof. Endersin elämään jäänyt spekulaatio. Kesäkuusta 1954 lähtien kudosten ja solujen kuolemaa koeputkessa on Suomessakin pidetty todisteena virusten olemassaolosta.
Oikeuslaitos on Saksassa kuitenkin todennut, ettei prof. Endersin julkaisu sisällä näyttöä mistään viruksesta. Kukaan virologi Suomessakaan ei ole suorittanut kontrollikokeita (lisäämällä steriiliä materiaalia, ei infektoituneeksi oletettua), jotka olisivat paljastaneet erehdyksen jo 66 vuotta sitten, ja siksi virologien lausunnoilla ei ole minkäänlaista tieteellistä arvoa eikä niitä saa sanoa tieteellisiksi.
Virologit ovat Suomessakin astuneet mielettömyyden ja tieteenvastaisuuden tielle, ja he ovat mahdollistaneet sen, että täälläkin on nyt koronapyörremyrsky ja virussota ja lukemattomat suomalaiset kärsivät ja nääntyvät.
Virologien suuri ammattisalaisuus on tämä: he eivät ole koskaan löytäneet kokonaista virusta. Koska virologit sanovat vain kokonaisten virusten olevan tartuttavia, on selvää, ettei minkäänlaisia virustartuntoja ole olemassa. Virologien ”virukset” ovat vain tietokoneilla tuotettuja
ajatusrakennelmia, ja niitä he esittävät päättäjille ja kansalle todellisina.
On myös niin, että kun virologit eivät voi esittää kokonaista virusta suoraan vaan koettavat fiktiivisesti koota sellaista lyhyistä kuolleen solumassan genomipätkistä, he ovat itse kumonneet oman erikoisalansa, virologian.
Heitä ei auta, jos he sanovat, että he kokoavat kokonaisia virusgenomeja toisen, ennalta olemassa olevan virusgenomin mallin mukaan (ilman sellaista pitkää mallia kukaan virologi ei kykene rakentamaan viruksen genomia ajatuksellisesti tietokoneen avulla), sillä tuo toinenkin malli, ja kaikki mallit, on tuotettu yksinomaan ajatuksellisesti tietokoneen avulla, eivätkä mitkään niistä ole mistään viruksesta peräisin.
Virologia on kokonaan tyhjän päällä, vailla pohjaa.
Minkäänlaisia virussairauksia, esimerkiksi koronaa, ei ole olemassa. Kaikki virusepidemiat ja -pandemiat viime vuosikymmeninä ovat olleet keksittyjä virussairauksia, ja siksi kukaan lääkäri ei voi todeta niitä. Keksityt virussairaudet (esim. korona) todetaankin vain näytteen ja referenssilaboratorioiden (virologien ja rokotevalmistajien omien laboratorioiden) pohjalta. Potilasta ja lääkäriä ei tarvita.
Tämä on uskomattoman voimakas valtainstrumentti! Aivan vapaasti voidaan – referenssilaboratorioiden ”diagnoosien” pohjalta (ei lääkäreiden tai potilaiden pohjalta) – keksiä ja loihtia esiin sairauksia, lakeja, pakkotoimenpiteitä, epidemioita ja pandemioita!
Sitten, tietenkin, virus ”lentää” mantereelta toiselle, Saksasta Kanadaan, Kiinasta Chileen, Takahikiältä Uuteen Seelantiin tai Ranskan presidentin nieluun tai USA:n presidentin nenään ja sen vuoksi Suomen presidentinkin nenään. Kaikki petos saadaan helposti väestöissä läpi: tarvitaan vain kolmen viikon ajan jatkuvaa toistoa tiedotusvälineiden kautta ja koko maailma tulee ”tuntemaan totuuden.” Tarvitaan vain riittävästi rahaa, jolla tiedotusvälineiden kautta saadaan propaganda perille kolmen viikon ajan.
Vaikka virologit loukkaavat tieteen logiikkaa ja sääntöjä ja ovat aiheuttaneet suurta haittaa (esim. nyt koronakriisin), oikeusviranomaiset eivät ole puuttuneet heidän toimintaansa. Tämäkin on väärin, sillä tieteenvastaista ja sen seurauksena yhteiskunnanvastaista ja yleisvaarallista toimintaa ei tule sallia.
Mitä ”hengitystieinfektiot” oikeasti ovat?
Nyt on syytä hypätä pois virologien ja THL:n hengenvaarallisesti huojuvista vankkureista ja palata realiteettien tielle. Ei ole infektiotauteja, eikä ole koskaan ollut, sillä sairautta aiheuttavia viruksia ja bakteereja ei ole olemassa. Kyseiset taudit ovat olemassa, mutta ne eivät johdu infektioista.
Todellisia syitä ovat aivan reaalimaailman asiat, esimerkiksi jokin puutos tai jokin vahingollinen vaikutus, sellainen kuin kylmyys, kuumuus, myrkytys, säteily tai psyykkinen stressi.
Korona on kylmyyden, siis kylmän ilman, aiheuttama kylmettyminen eli vilustuminen, jota esiintyy kylmään vuodenaikaan. Samasta kylmettymisestä on käytetty myös nimityksiä ”flunssa” ja ”influenssa”, joten korona = flunssa = influenssa.
Jos koronasta tahdotaan pysyä erossa, on yksinkertaisesti vältettävä kylmettymistä (esim. pukeutumalla asianmukaisesti), siinä kaikki.
Kun ihminen hengittää, kylmyys vaikuttaa suoraan hengitysteiden hyvin herkkiin limakalvoihin ja vaurioittaa niitä. Limakalvojen soluissa alkaa – ihmisen yleistilan säätelemässä määrin – esiintyä ärsytystä, soluvauriota ja solukuolemaa. Vanhuksilla ja perussairailla tilanne voi olla muita vaikeampi, koska heidän elinvoimansa on heikentynyt. Kuolemia tulee. Näin on ollut aina.
Mitään ”viruksen leviämistä” ei ole, eikä mitään ”tartu” mihinkään. Kylmyys yksinkertaisesti vain on samalla kertaa laajalla alueella, ja siksi ko. alueella useat ihmiset sairastuvat samoihin aikoihin.
”Epidemia” ja ”pandemia” ovat vain kylmää ajanjaksoa laajalla alueella, esimerkiksi pohjoisella pallonpuoliskolla. Kylmyys siis vie meidät hengitysteidemme ja keuhkojemme vaurioitumisen myötä hengenvaaraan. Emme me ulotu omin neuvoin kaivamaan keuhkoputkistamme ja rakkuloistamme vaurioituneita ja kuolleita soluja pois.
Mutta ei meidän tarvitsekaan. Pelastajamme on lähellä: oma kehomme. Kun ensimmäinen kylmyyden puraisu tuntuu hengitysteidemme limakalvoilla, viesti tilanteesta leviää hermoston välityksellä kaikkialle kehoomme, myös soluihimme. Soluissamme ovat käskynjakokeskuksemme, joista lähtevät tarkat kulloinkin tarvittavat ohjeet eteenpäin DNA:n tai RNA:n muodossa. Solut muodostavat sisällään rakenteita, joissa tarvittava informaatio on DNA:n tai RNA:n muodossa proteiinikuoren sisällä.
Kyseessä on siis pakattu ohjekirja ja elimistön lähetti. Solut pullauttavat nämä rakenteet ulkopuolelleen, jossa ne kulkeutuvat kohdesoluihinsa, joissa ne vapauttavat viestinsä, DNA:n tai RNA:n. Kohdesolut lukevat viestit ja alkavat tuottaa ohjeiden mukaisia proteiineja.
B-solut tuottavat esimerkiksi pieniä korjaavia proteiineja, joita kutsutaan globuliineiksi. Toiset solut tuottavat mm. sytokiiniä, joka säätelee kehon kokonaisvastetta meneillään olevassa pelastusoperaatiossa. Nuo elimistömme informaatiolähetit hoitavat myös solujen jätehuoltoa (esim. myrkyt toimitetaan ulos) ja osallistuvat veren hyytymiseen.
Informaatiolähettejä virtaa elimistössämme koko ajan, ja niiden tehtävä on siirtää informaatiota, jotta keho voi ryhtyä optimaalisiin sopeutumis- tai korjaustoimiin alati muuttuvissa olosuhteissa. Myös kehojemme talonmiehet, bakteerit, käyttävät niitä muiden solujen tavoin toiminnassaan. Näillä arvokkailla informaatioläheteillä on nimikin: eksosomi, solunulkoinen vesikkeli.
On syytä mainita näiden auttajiemme oikea nimi, koska virologit ovat tulkinneet ne sairautta aiheuttaviksi viruksiksi, voimatta kuitenkaan todistaa sitä, sillä he eivät ole onnistuneet eristämään ja määrittämään niitä biokemiallisesti. Elektronimikroskoopissa ne ainoastaan näkyvät kuolevien
solujen ja kudosten tyypillisinä solupartikkeleina (tähän viitattiin jo aiemmin).
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kun virologit väittävät viruksiksi rakenteita, joita he eivät kykene eristämään ja määrittämään biokemiallisesti, he itse asiassa (tässäkin) kumoavat koko virologian. Eksosomit ovat siis kehon omia hyödyllisiä rakenteita.
Myös bakteerit ovat kehon omia ja hyödyllisiä rakenteita, jotka pitävät huolta, että elimistö on kunnossa. Ne ovat kehon ”talonmiehiä”, ja niitä on kehoissamme kymmenen kertaa enemmän kuin soluja. Niiden avulla elimistö poistaa sen, mikä ei kuulu elimistöön.
Kun siis kylmyys vahingoittaa ja tappaa hengitysteidemme limakalvojen soluja, paikalle tulee eksosomeja ja bakteereja ja eksosomien ohjelmoimien solujen tuottamia proteiineja, esimerkiksi niitä mainittuja korjaavia globuliineja (jotka nekin virologit ovat tulkinneet väärin ”vasta-aineiksi”
kuvittelemiaan ”viruksia” vastaan). Globuliinit korjaavat ja tiivistävät vaurioituneita soluja.
Tässä pelastusoperaatiossa nousee kuume, koska siten energian määrää saadaan nostettua. Syntyy myös yskää, joka tuo solujätteet ja eritteet pois hengitysteistä. Vaikka näitä oireita kutsutaan ”sairaudeksi”, ne ovat paranemisprosessi. Koronan oireet ovat siis hieno ja iloinen merkki, koska ne osoittavat, että elimistön koneisto rullaa tehokkaasti kohti parantumisen päämäärää. Niitä oireita ei saa siis tukahduttaa.
Itävaltalainen lääkäri Johann Loibner on kirjoittanut: ”Sairauden alussa on organismin vahingoittuminen – ja vasta sitten alkaa bakteeriaktiviteetti.
Kun kylmä vahingoittaa hengityslimakalvojamme, silloin säännönmukaisesti tulevat paikalle ne bakteerit, jotka – kylmyyden kovuuden ja keston mukaan ja kyseessä olevan henkilön yleistilan mukaan – hajottavat vahingoittuneet solut ja johtavat eritykseen, katarriin.”
Tri Loibnerin kuvaama asia selittää sen, mitä vallitseva lääketieteellinen ajatusmalli ei voi käsittää: miksi elimistössä aina on läsnä niin paljon erilaisia mikro-organismeja (esimerkiksi tuberkuloosibasilleja, streptokokkeja ja stafylokokkeja) ilman että ne aiheuttavat vahinkoa.
Koronatestit
Mitä sitten ovat asiantuntijoidemme ja terveysviranomaistemme käyttämät koronavirustestit (PCR-testit), jos koronaviruksia ei ole olemassa? PCR-testi on geneettinen testi, jossa laite säädetään etsimään etukäteen tuotettuja ja viruksista peräisin oleviksi oletettuja lyhyitä geenisekvenssejä. Nämä sekvenssit ovat malleja, joiden mukaisia sekvenssejä näytteistä etsitään.
Etukäteen on siis tiedettävä, mitä etsitään, eikä testi voi löytää muita sekvenssejä. Sekvenssit ovat DNA:ta, eikä RNA sovellu käytettäväksi PCR:ssä. Jos näyte on RNA:ta (kuten oletettu ”koronavirus” on), RNA on ensin entsyymin avulla muutettava DNA:ksi.
Mallit toimivat niin, että DNA:n alkuun ja loppuun sitoutuu lyhyitä keinotekoisesti valmistettuja geenipätkiä (käynnistysmolekyylejä, engl. primers), jotka täsmällisesti vastaavat enennettävän DNA:n alun ja lopun sekvenssejä. Tuntemattomia sekvenssejä ja tuntemattomia ”viruksia” PCR ei voi osoittaa.
Koska kuitenkin alussa mainittu virologian käyttämä prof. Endersin menetelmä, jossa ajateltiin koeputkessa olevien solujen (lisätyn ”viruksen infektoimaksi” oletetun kudoksen vaikutuksesta) kuollessaan muuttuvan viruksiksi, kumottiin, tuli selväksi, etteivät näytteistä saadut sekvenssit
tulekaan viruksista vaan kuolevista soluista itsestään (solujen kuolema ei myöskään johdu lisätyn materiaalin ”viruksista” vaan proseduurissa tapahtuvasta myrkyttymisestä ja nälkiintymisestä).
Nuo PCR:n etukäteen tuotetut sekvenssimallit eivät niin ollen ole peräisin viruksista, esimerkiksi koronaviruksista. Koronavirustesti ei ole koronavirustesti. Tästä virologia ja muu tiede on ollut tietoinen jo yli neljän vuoden ajan. He tietävät, ettei viruksia ole osoitettu olevan olemassa. Virus
on fiktio.
Mitä soluja ja kudoksia sitten tuo koeputkissa käytetty materiaali on, josta itsestään ne PCR:n mallisekvenssit ja kaikki ”virukset” ovat peräisin? Ne ovat peräisin eläimistä (esim. apinoista tai vasikoista). Eläimet ovat biokemiallisesti hyvin samanlaisia kuin ihmiset, joten PCR-testi etsii
näytteistä sekvenssejä, joita on eläimissä ja ihmisissä itsessään.
Virustestit etsivät ihmisen omia sekvenssejä. Ja enemmän: koska mallisekvenssit ja etsittävät sekvenssit ovat hyvin lyhyitä, niitä löytyy itse asiassa kaikista olioista. Koronatesti osoittaa kehon omia sekvenssejä ja kaikkien muidenkin mahdollisten olioiden sekvenssejä. Mitä hyötyä on koronatestistä, joka osoittaa sekvenssejä, joita on kaikissa elollisissa olioissa – paitsi ”koronaviruksissa” (joita ei ole olemassa)? Kaikkialla muualla paitsi koronaviruksissa?
On huomattava myös, että aineenvaihduntamme tuottaa aina suuren määrän RNA-geenisekvenssejä (eksosomeja), joilla on mikä tahansa rakenne ja joita ei löydy DNA:n muodossa kromosomeista. Ja väitetyt ”koronavirukset”, ”ebolavirus”, ”HIV”, ”tuhkarokkovirus”, ”SARSvirukset” ja monet muut ovat juuri RNA-”viruksia.”
Tämä tosiseikka asettaa kyseenalaisiksi kaikkien näiden ”virusten” olemassaoloväitteet; ne ovatkin eksosomejamme. Silloin PCR-testi osoittaa meidän eksosomejamme, hyödyllisiä informaatiolähettejämme. Jos virologit olisivat suorittaneet kontrollikokeita ennen kuin luokittelevat kuolleiden kudosten ja solujen geenisekvenssejä ”tautia aiheuttaviksi” viruksiksi, ”virustaudeista”, ”virusepidemioista, ”viruspandemioista”, virus-pelosta ja vääristä hoidoista sekä toimenpiteistä olisi päästy.
Virologien laiminlyönti on johtanut koronakriisiinkin. Väitetty koronavirus on väärin tulkittu eksosomi, ja tästä väärästä tulkinnasta on aiheutunut suunnatonta haittaa.
Jos PCR-testin mallisekvenssejä ja niiden mukaan etsittäviä sekvenssejä on kaikkialla, miksi sitten on myös negatiivisia testituloksia? Eikö kaikkien testien tulisi olla positiivisia? Negatiivisiakin testituloksia tulee sen vuoksi, että etsittävässä koenäytteessä on vain vähän geenipätkiä. Testi näyttää positiivista vain silloin, kun näytteessä on riittävästi geenipätkiä.
Aivan kaikki PCR-testit saadaan positiivisiksi, kun vain lisätään koenäytteen määrää, eikä tällöin ole väliä sillä, millaista (esim. pyyhkäisynäytettä, verta, limaa, kudosnäytettä jne.). Näin jokainen ihminen, jokainen eläin ja jokainen kasvi saadaan antamaan positiivisen testituloksen.
PCR-menetelmä on menetelmä, jossa DNA:n määrää lisätään peräkkäisten kahdennussyklien avulla (kahdesta tulee neljä, neljästä tulee kahdeksan, kahdeksasta tulee 16 jne.). Mitä enemmän siis kahdennussyklejä, sitä enemmän on etsittävää geenisekvenssiä ja siten myös positiivisia
testituloksia eli ”tartuntoja.”
Yleensä syklejä on n. 35-45. PCR-laitteessa kahdennussyklien määrää voidaan säätää eli kalibroida, ja tämän kalibroinnin avulla voidaan siis säätää sitä, kuinka paljon tulee positiivisia testituloksia. Suuri syklimäärä antaa paljon positiivisia testituloksia eli ”tartuntoja”, ja jos kalibroinnin asettaminen suureen syklimäärään tuottaa kovin suuren ”tartuntojen” määrän, silloin viranomaiset ryhtyvät rajoitustoimiin.
Kalibrointi alaspäin ”helpottaa pandemiaa”. PCR-testin kalibroinnin avulla
päättäjät (esimerkiksi presidentti ja hallitus) ja viranomaiset voivat mielivaltaisesti säädellä positiivisten testitulosten määriä. Kalibrointivipua kääntämällä on mahdollista testata positiiviseksi vain muutamia ihmisiä, useita ihmisiä, ei yhtäkään ihmistä tai kaikki ihmiset.
Jos syklimäärä säädettäisiin kaikkialla maailmassa noin 15:een, pandemia loppuisi heti ja ”paluu normaaliin” tapahtuisi heti. PCR-testin tulokset riippuvat kalibrointivivun asennosta, eivät terveydentilasta. Myös terveet ihmiset antavat positiivisia testituloksia.
Rokotukset
Prof. Endersin väärän spekulaation mukaan koeputkessa olevat solut kuolevat, kun sinne lisätään virusten infektoimaksi oletettua kudosta. Kuollessaan solut sitten tuon spekulaation mukaan muuttuvat viruksiksi (ja tämä sitten on ollut maailman kaikkien virologien ainoa ”virusten” lähde,
tosin vain malleina).
Stefan Lankan aloittamassa oikeudenkäynnissä (2012-2017) tuo spekulaatio
kumottiin ja prof. Endersin julkaisu julistettiin epätieteelliseksi (kontrollikokeita ei oltu suoritettu). Silti virologit yhä pitävät koeputkessa kuolevaa ja kuollutta solumassaa viruksina ja mm. rakentavat tuon solumassan lyhyistä geenisekvensseistä ajatuksellisesti tietokoneen avulla ”kokonaisia genomeja” (”kokonaisia viruksia”, mm. ”koronaviruksia”).
Koska he pitävät kuollutta solumassaa ”heikennettyinä mutta infektiokykyisinä viruksina”, he käyttävät sitä myös ”elävänä” rokotteena (”kuollut” rokote puolestaan on infektiokyvytön tai sellainen, johon on lisätty säilöntäaineita). Ja mitä tuossa ”elävässä” rokotteessa on (Stefan Lankan mukaan):
Se on puhdistamaton ja myrkyllinen seos, jossa on apinoista tai lehmän sikiöistä peräisin olevia kuolevia kudoksia, myrkyllisiä antibiootteja, vieraita proteiineja, vieraita nukleiinihappoja ja kaikenlaisia mikrobeja ja itiöitä. Tuollaista seosta rokotetaan lapsiin (heidän lihaksiinsa) sellaisina määrinä, jotka laskimoihin ruiskutettuina johtaisivat välittömästi varmaan kuolemaan.
Stefan Lanka kirjoittaa tästä:
”Vain tietämättömät ihmiset, jotka sokeasti luottavat valtion viranomaisiin, jotka ’testaavat’ ja hyväksyvät rokotteita, voivat pitää rokotusta ’pienenä harmittomana pistona’. Todistettavissa olevat tosiasiat osoittavat näiden tiedemiesten ja poliitikkojen vaarallisuuden ja välinpitämättömyyden, kun he väittävät rokotteiden olevan turvallisia, niillä olevan vain vähän tai ei lainkaan sivuvaikutuksia ja niiden suojaavan meitä sairaudelta. Mikään näistä väitteistä ei ole tosi ja tieteellinen, päinvastoin: tarkan tieteellisen analyysin pohjalta voidaan havaita, että rokotteet ovat hyödyttömiä ja ettei asiaa koskevassa kirjallisuudessa ole näyttöä siitä, että niistä olisi hyötyä.”
Eräässä haastattelussa Stefan Lankalta kysyttiin, miksi viranomaiset sanovat tuollaisia hirveitä rokotteita turvallisiksi ja vaarattomiksi, vaikka he itse kuulemma ovat tarkastaneet ja hyväksyneet ne. Stefan Lanka vastasi:
”Juoni, jolla asianosaiset vetävät itsensä asiasta ulos, on sangen yksinkertainen: he määrittelevät useat myrkylliset aineet varsinaisen lääketieteellisen aineen, otaksuttujen virusten otaksutun valkuaisaineen, apuaineiksi (= adjuvanteiksi). Yksinomaan tämän kestämättömän määrittelytoimenpiteen vuoksi nämä voimakkaat myrkyt eivät kuulu tiukan lääkeoikeuden piiriin. Se, miten paikkansapitämätön itse tämä turvallisuusväite on, näkyy siitä oppikirjan lausumasta, että ilman apuaineitaan (myrkkyjä) rokotteet ovat vailla vaikutusta.”
Stefan Lankan lausunnosta voidaan päätellä, että rokotteiden ainoa vaikutus on myrkytys. Rokotteet ovat myrkkyseoksia.
Koska teoria kuolevan solumassan muuttumisesta viruksiksi on jo yli neljä vuotta sitten kumottu, tuollaisia rokotteita ei saa ihmisille enää antaa. Itse asiassa aivan kaikki rokotukset tulee lopettaa, koska tuon teorian kumoamisen jälkeen mitään sairaaksi tekeviä viruksia ei voi enää olla olemassa (tuo teoria oli virologien ainoa virusten lähde, sekin siis vain teoreettinen lähde).
Kun virukset häipyvät, häipyy ajatus rokotuksistakin. Ei voi olla sellaista rokotetta, joka voisi suojata meitä joltakin virustaudilta, koska sellaisia tauteja ei ole olemassa.
Kaikki nykyiset rokotukset ovat taikauskoa tai ihmisten tietämättömyyttä hyväksi käyttävää liiketoimintaa. Itse asiassa liikemiehet hallitsevatkin lääketiedettä. He sanovat, mitä sairauksia meillä on ja mitä hoitoja niihin tulee antaa. Lääkärit koulutetaan lääketeollisuutta varten.
Kuten nykyisestä koronakriisistä voidaan nähdä, lääkärit puolustavat lääketeollisuuden ja politiikan etuja. Jokainen ajatteleva ihminen on voinut havaita, etteivät lääkärit ole vuosikymmeniin kyenneet antamaan järkeviä ja hyödyllisiä lausuntoja elämästä, terveydestä, sairastumisesta tai parantumisesta. Ne eivät sisälly bisnekseen tai edes toimenkuvaan.
Lukemattomat ihmiset ovat menettäneet terveytensä ja elämänsä rokotteiden vuoksi, mutta tämä on lääkäreiden toiminnassa vain ”oheisvahinko”, joka täytyy hyväksyä.
Kuitenkin jokainen rokotus on sairauden aiheuttamista ja myrkyttämistä. Rokottaminen on ollut erehdys alusta alkaen. Mitään tiedettä rokotusten takana ei ole. Viimeinen kulissi kaatui prof. Endersin teorian tullessa kumotuksi. Pian kaatuu koko lääketiede, sillä päättäjiemme ja terveysviranomaistemme mukaan koronakriisi voidaan lopettaa vain rokottamisen kautta, siis myrkyttämisen kautta.
Vasta-aineet
Koska rokotteet ovat myrkkyjä, rokotusten jälkeen vereen ilmestyvät ”vasta-aineet” eivät ole vaste millekään rokotteessa olevalle ”viruksen” proteiinille (antigeenille), koska viruksia ja niiden proteiineja ei ole olemassa, vaan ne ovat vaste rokotteen kymmenille myrkyille, pääasiassa
adjuvanteille (tehosteaineille).
Siteeraan Stefan Lankaa: (Vasta-aineiden) nousu ei ole mitään muuta kuin kehon reaktio myrkytykseen (adjuvantteihin). Kun keho myrkyttyy, nämä myrkyt repivät aukkoja soluihin ja solut menevät rikki. Kun soluja menee rikki, kehon reaktio on muodostaa tiivistysaineita (globuliineja; vasta-aineet ovat näitä globuliineja), pieniä valkuaisaineita, jotka happamassa ympäristössä heti laajenevat, tulevat laajapintaisiksi ja verkostoituvat rikkivetyryhmillään (joihin varastoidaan energiaa) muihin valkuaisaineisiin ja muuhun.
Ne saavat aikaan veren hyytymisen ja haavan paranemisen, ja ne tilkitsevät solujamme, kun myrkkyjä tuodaan kehoon. Tiitterin nousu tapahtuu heti kuitenkin myös silloin, kun lihakseen kohdistuu isku, kun syntyy verenvuotoa tai kun munuaisiin (erityisen kivulias) tai maksaan kohdistuu isku. Silloin keho reagoi niihin tilkitäkseen vahingoittuneita soluja ja tiivistääkseen kasvavia soluja. Se on kuin taloa rakennettaessa, jolloin talo on ensin hatara, kunnes ikkunat on laitettu paikoilleen ja tiivistetty.
”Näitä valkuaisaineita kutsutaan sitten vasta-aineiksi ja jopa spesifisiksi vasta-aineiksi, mikä ei pidä paikkaansa, sillä näiden valkuaisaineiden sitomisominaisuus rikkivetyryhmillään ei ole spesifinen. Ne sitoutuvat kaikkeen mahdolliseen, ja tätä voidaan mielin määrin manipuloida
laboratoriossa muuttamalla happamuusastetta detergenteillä (huuhteluaineilla), jotka muuttavat mineraalipitoisuutta; näin voidaan saada aikaan sitoutuminen tai ei.”
Rokotteet tuottavat vasteena globuliineja, jotka korjaavat noiden rokotteiden (myrkkyjen) aiheuttamia vahinkoja.
Koska Euroopassa rokotteet hyväksytään (Euroopan lääkevirastossa) yksinomaan ns. serokonversion (seerumin vasta-ainetesti tulee positiiviseksi – niitä korjaavia globuliineja ilmestyy) perusteella ja koska tuo serokonversio on aina myrkkyjen synnyttämä vaste, rokotteet hyväksytään
Euroopassa vain sen perusteella, että niillä on riittävän selvä myrkkyvaikutus.
Ilman myrkkyjä ja niiden aiheuttamia vaurioita ei synny korjaavien globuliinien määrän nousua. Rokotustaikauskon perusoppi on tämä: rokotus = vasta-aine = suoja = pitkä elämä ja terveys. Todellisuudessa rokotus = myrkytys = korjaavat globuliinit.
Keho muodostaa globuliineja aina silloin, kun soluja täytyy lisätä, korjata tai muodostaa uudelleen. Rokotustaikausko kutsuu globuliineja vastoin parempaa tietoa vasta-aineiksi. Immuniteetti on harhainen käsite. Se tulisi korvata käsitteellä ”parantumiskyky.”
Koska sairaaksi tekeviä viruksia ja bakteereja ei ole olemassa, millään rokotteella ei ole mitään tekemistä minkään ”taudinaiheuttajan” (viruksen tai bakteerin) tai minkään ”tartuntataudin” tai muun taudin kanssa. Rokotteen aiheuttama globuliinivaste on myrkytyksen mitta, ei ”immuunivasteen” mitta. Mitä myrkyllisempi vaikutus, sitä enemmän ”vasta-aineita.” Mitä enemmän ”vasta-aineita”, sitä suositumpi rokote on.
Asiaa eivät muuta nykyiset mRNA-rokotteet (Pfizer, Moderna; mRNA:n kantajina lipidinanopartikkelit – mRNA työnnetään sytoplasmaan) tai DNA-rokotteet (AstraZeneca, Johnson&Johnson; DNA:n kantajina geenimuunnellut ”adenovirukset” – DNA työnnetään tumaan).
Näissä rokotteissa olevien mRNA:n ja DNA:n tehtävänä on koodata soluissa koronaviruksen piikkiproteiinin muodostusta, jotta sitten ns. immuunijärjestelmä reagoisi siihen ja alkaisi muodostaa ”vasta-aineita” tuota koronaviruksen piikkiproteiinia vastaan. DNA-rokotteet tuotetaan abortoitujen sikiöiden solulinjoissa.
AstraZenecan rokote sisältää polysorbaatti 80:tä, joka avaa veri-aivoesteen ja avaa kaikille myrkyille tien päästä aivoihin ja aiheuttaa siten vakavia ja osin kammottavia sairauksia. Lipidinanopartikkelit voivat aiheuttaa vakavia tulehdustiloja ja häiritä rasva-aineenvaihduntaa.
Synteettiset geenimuunnellut ”adenovirukset” eivät ole millään tavalla adenoviruksia, sillä adenoviruksia ei ole olemassa. Ihmisten soluihin toimitettavat mRNA ja DNA eivät voi koodata mitään ”koronaviruksen piikkiproteiinia”, koska koronaviruksia ei ole olemassa. Ihmisissä ei ole ”immuunijärjestelmää”, joka tuottaisi vasta-aineita virusproteiineja (antigeenejä) vastaan, koska viruksia ja virusproteiineja ei ole olemassa.
Ihmisissä on vain parantumiskyky, kun keho alkaa tuottaa korjaavia globuliineja rokotteissa olevien myrkkyjen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi.
”Adenovirusten” täytyy olla joitakin virologien koeputkessa kuolevasta abortoitujen sikiöiden solumassasta kokoamia lyhyitä geenipätkiä, joista he ajatuksellisesti (mielessä) tietokoneen avulla kokoavat ”kokonaisia viruksia”, jotka siis ovat mielikuvituksen tuotetta, Stefan Lankan mukaan
”hourekuvia.”
Kyseessä voi olla mikä hyvänsä geenipätkäkokoelma, jolle vain on annettu nimi ”adenovirus” tai tässä tapauksessa ”geenimuunneltu adenovirus.”
Soluihin toimitettavat mRNA ja DNA koodaavat jotakin, mutta se ei voi olla koronaviruksen piikkiproteiini, koska koronavirusta ei ole olemassa. Jos se on ihmisen kehon omien eksosomien kuoriproteiini (jolloin ihminen koodattaisiin tuhoamaan itseään), niin se tuntuu vähän kaukaa haetulta, sillä eksosomit ovat aina erilaisia, eri tehtäviensä mukaisia.
Siitä olen tietoinen, että virologit ovat voineet suunnitella nuo koodaukset (mRNA:n ja DNA:n) koodaamaan minkä tahansa proteiinin muodostusta, josta voin sanoa vain, että se on elimistölle vieras ja siten tässäkin edelleen vain myrkky, jonka aiheuttamia vaurioita elimistön globuliinit alkavat korjata.
Todellakaan: koronassa, lääketieteessä ja politiikassa kaikki ei ole kohdallaan.
Teksti: Vesa-Ilkka Laurio, lääketiet. lis. (eläkk.)
Kesälahti
UMV-Lehti, 9.4.2021
Lähteet: https://static.mvlehti.net/uploads/2021/04/koronavirusta-ei-ole-olemassa-35499.pdf
https://static.mvlehti.net/uploads/2021/04/todistekooste-ei-ole-olemassa-viruksia35413-1.pdf