Suomalaislapsiin kohdistuneet perättömät huostaanotot ovat lisääntyneet radikaalisti, kertoo Terveyden ja Hyvinvoinnin julkistama Lastensuojelu 2014 tilastoraportti.
Yhdeksässä vuodessa tahdonvastaiset lapsien huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet. Vuonna 1995 pakolla tehtyjä lapsikauppoja oli vielä 940, kun vuonna 2014 niitä oli jo 2309.
Kysymys ei ole missään vaiheessa ollut sen jälkeen enää mistään lastensuojelusta, kunnes tämä touhu muutettiin yksityisten yritysten voittoa tavoittelevaksi liiketoiminnaksi.
Pahimmillaan tilanne vie siihen asti, että lapsi eristetään vanhemmistaan pysyvästi ja sekä lapsi, että vanhemmat eivät hyväksy tahdonvastaista huostaanottoa.
Tahdonvastaisessa huostaanotossa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. SOS-lapsikyliä (lapsien keskitysleirejä) on Helsingissä, Tampereella, Savonlinnassa, Kaarinassa, Ylitorniossa ja Raahessa.
Suomessa suurin ongelma on se, että huostaanotettujen lapsien asioita ja etuja ei aja kukaan. Lisäksi lukuisat tutkimukset vielä osoittavat sen, kuinka huostaanotetuista lapsista hyvin monet ajautuvat noiden olosuhteiden pakottamana mm. rikollisille teille.
Ne muodostuvat siitä kun lapsi joutuu kokemaan läheisten ihmisten hylkäämisen sekä jatkuvaa turvattomuutta.
Lasten huostaanotosta on kasvanut viimeisen kymmen vuoden sisällä kasvubisnes ja lopulta näiden yksityisten huostaanottoa harjoittavien yrityksien voitontavoittelun ahneus on mennyt jo niin pitkälle, että lapsia aletaan kaappaamaan täysin mielivaltaisesti ilman minkäänlaisia huostaanottoon riitäviä perusteita, jolloin kyse on jo laittomasta lapsikaupasta.
Pohjois-Suomessa tapahtunut Kurhelan perheen kaksoispoikien huostaanottotapauksesta nousi vuosia sitten skandaali. Tuo tapaus jo osoitti sen, että jos yksi perhe on joutunut lastensuojeluviranomaisten silmätikuksi, niin näistä suurperheistä jokainen lapsi on vaarassa joutua näiden yksityisten yritysten laittoman lapsikaupan kohteiksi.
Laiton perättömien huostaanottojen tekeminen on lähes samanlaista toimintaa, kuin myös perättömien mielenterveyslähetteiden tekeminen. Jos lasten vanhemmat todetaan perättömästi vaikka pahoinpidelleen lastaan ilman todisteita on se yhtä laiton toimenpide, kuin että jos joku terveysalan viranomainen alkaa kirjoittaa täysin normaalille ihmiselle m1-lähetteen ja väittää siinä henkilöä että "hän on vaaraksi itselleen tai muille ja avohoito on riittämätön, henkilö tarvitsee välittömästi tahdosta riippumatonta hoitoa".
Se vielä mitä näissä Suomalaisiin lapsiin kohdistuneissa perättömissä huostaanottotapauksissa ei kerrota julkisuudessa. On se, että näidenkin lapsien joukosta osa viedään lasten psykiatriseen arvioitiin ja heille voidaan myös kirjoittaa täysin mielivaltaisesti tuulesta temmattuja diagnooseja, joilla heille saadaan määrättyä pakkolääkitys. Pitähään nyt lääketehtaidenkin tulovirta pitää yllä jollain tavalla.
Suomessa lapsiin kohdistuva laiton lapsikauppa, perättömine huostaanottoilmoituksineen on kansallinen ongelma, jolle on tehtävä jotain ja osat tämän uhreiksi joutuneet perheet ovat joutuneet turvautumaan aina lakimieheen asti.