Juuri äsken YLE:ltä tullut dokumentti 370 mysteerilennosta tuo ilmi mielenkiintoisen asian, josta mediassa ei olla juuri mitään mainittu.
Englantilainen Alan Schuster-Bruce työskentelee tutkijana lentokoneille tutkapaikannusjärjestelmiä valmistavalle Inmarsata yhtiölle. Kyseinen yhtiö oli toimittanut satelliittipaikannusjärjestelmät myös MH370 koneeseen, joten Alanin oli tästä syystä helppo kirjautua katsomaan, oliko kone vielä lähettänyt signaalia tutkasta katoamisensa jälkeen.
Inmarsatin järjestelmiin kirjautuu aina kun kone on lähdössä nousuun. Mutta jos kone ei ole lähettänyt signaalia tunnin sisällä, niin silloin jokin paikallinen lähetinasema lähettää konelle ns. kyselyn/signaalin "oletko siellä". Johon kone sitten vastaa takaisin KYLLÄ. Näitä Inmarsat kutsuu ns. kättelyiksi/signaaleiksi.
Viimeisin yhteys MH370 koneeseen kirjattiin Australian, Perhissä sijaitsevalle maa-asemalle.
Inmarsatin tutkija teki lopulta hämmästyttävän havainnon ja huomasi että lento MH370 oli lähettänyt signaalia seitsemän kertaa n. kerran tunnissa, vielä tutkasta katoamisensa jälkeen.
Nämä tiedot päätyivät lopulta aina Yhdysvaltoihin asti ja lopulta Malesian viranomaiset saivat tiedon, kuinka sotilastutka oli vielä paikantanut tiedon koneen kääntymisestä paluu suuntaan. Eli lento MH370 käänsi kurssia kohti Etelää ja tutkijat saivat lopulta selville, että lentoreitti meni kohti Intian valtamerta.
Mutta sitten kun otetaan huomioon se, että koneessa oli polttoainetta vain rajallisesti. Niin tutkijoiden mukaan koneella ei voinut Intian valtamerellä lentää mihinkään maahan. Mutta yksi paikka siellä kuitenkin on, jonne kone pystyi lentämään ja se on USA:n sekä Iso-Britannian armeijalla hallussa oleva sotilastukikohtana toimiva saari Diego Garcia.
Kyseisen saaren historia ei ole kovinkaan valoisa, sillä vuonna 1971 Britannia ja Yhdysvallat tekivät keskenään sopimuksen, jossa Yhdysvaltojen sallittiin perustaa Diego Garcian saaren atollille sotilastukikohta. Tämän seurauksena paikallisten viljelijöiden maat pakkolunastettiin ja kaikki asukkaat ajettiin tiehensä. Heidät kuljetettiin Seychelleille ja sieltä edelleen Mauritiukselle.
Aina pakkomuutosta lähtien alkuperäisasukkaat ovat taistelleet oikeudestaan palata saarelleen, voittaen tärkeän asiaa koskevan lakijutun vuonna 2000. Tosin vuonna 2004 päätös kumottiin korkeammassa oikeusasteessa, päättäen samalla mahdollisuuden lailliseen asian oikaisuun Britanniassa. Tämän jälkeen iloit ja heidän kannattajansa veivät asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi.
Kyseisen saaren historia ei ole kovinkaan valoisa, sillä vuonna 1971 Britannia ja Yhdysvallat tekivät keskenään sopimuksen, jossa Yhdysvaltojen sallittiin perustaa Diego Garcian saaren atollille sotilastukikohta. Tämän seurauksena paikallisten viljelijöiden maat pakkolunastettiin ja kaikki asukkaat ajettiin tiehensä. Heidät kuljetettiin Seychelleille ja sieltä edelleen Mauritiukselle.
Aina pakkomuutosta lähtien alkuperäisasukkaat ovat taistelleet oikeudestaan palata saarelleen, voittaen tärkeän asiaa koskevan lakijutun vuonna 2000. Tosin vuonna 2004 päätös kumottiin korkeammassa oikeusasteessa, päättäen samalla mahdollisuuden lailliseen asian oikaisuun Britanniassa. Tämän jälkeen iloit ja heidän kannattajansa veivät asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi.
Nykyään
Diego Garcia on Yhdysvaltojen ja Britannian yhteisen sotilastukikohdan
sijaintipaikka. Vaikka tukikohta on käytännössä pääosin Yhdysvaltojen
hallussa, paikalla on myös jonkin verran brittien joukkoja ja
poliisivirkailijoita. Tukikohta toimii laivaston tankkaus- sekä
tukiasemana. Siellä on Yhdysvaltain ilmavoimien lentotukikohta.
Tukikohtaa käytettiin B-52-pommittajien tukikohtana Persianlahden
sodassa 1991 ja Afganistanissa 2001.
Vuonna 2003 alueelle rakennettiin siirrettäviä suojia B-2-pommikoneille jonkin verran ennen Irakin uutta sotaa. Tukikohta on osa Yhdysvaltojen avaruuden tutkimisverkostoa (Space Surveillance Network) kolmen teleskoopin GEODESS-asemalla, mutta se toimii myös NASAn avaruussukkuloiden hätälaskupaikkana.
Ihmisoikeusryhmittymät väittävät, että sotilastukikohtaa käytetään yhtenä Yhdysvaltojen kiistanalaisista ”salaisista vankiloista”. Britannian ulkoministerinä 2001–2006 toiminut Jack Straw totesi, että Yhdysvaltain viranomaiset vakuuttivat hänelle toistuvasti, ettei saarta käytetty välilaskupaikkana eikä sinne siirretty vankeja.
Yksi mysteerilennon matkustajista Phillip Wood lähetti pian lennon katoamisen jälkeen jälkeen IPHONE-puhelimesta lähetetty kuvaviestin, jonka koordinaatit osoittivat intian valtamerellä sijaitsevaan Diego Garciaan, joka on USA:n armeijan salainen sotilastukikohta. Viesti kuului näin; "Minua pidetään vankina tuntemattomien sotilashenkilöiden toimesta. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun lentoni kaapattiin. Työskentelen IBM:lle ja onnistuin piilottamaan kännykkäni alushousuihini konekaappauksen aikana. Minut on eristetty muista matkustajista ja olen nyt pimeässä sellissä. Minun nimeni on Phillip Wood. Luulen, että olen tullut huumatuksi, koska en kykene ajattelemaan nyt selkeästi."
Kuvassa mysteerilennolla MH 370 kadonnut Phillip Wood
naisystävänsä Sarah Bajcin kanssa.
Phillip Woodin naisystävä Sarah Bajc antoi pian tämän tiedon jälkeen haastattelun mm. CNN:lle ja kertoi uskovansa siihen, että MH370 lennon perään tuli sotilaskone. Kului tuosta vain vajaa 2 viikkoa, niin hän sai useita tappouhkauksia puhelimitse. Mutta uhkaukset loppuivat, kun FBI tarjoutui auttamaan häntä.
Puolueettomien tutkimusten mukaan MH370 koneesta tehtiin useita havaintoja Malediiveilta, joka on n. 600 kilometrin päässä Diego Garciasta. Näiden silminnäkijähavaintojen mukaan kone lensi matalalla.
Mutta siltikin virallinen tutkimus on pyörinyt paikallaan ja aivan kuin jotkut pyrkisivät enemmän salaamaan, kuin tutkimaan tätä tapausta.
Silti kuitenkin jos nyt mennään mahdollisiin syihin ja seurauksiin että jos tämän koneen katoaminen on ylipäänsä ollut ns. poliittinen. Niin kuka sen takana sitten on ja miksi.
MH370 lennolla oli mukana lukuisia (20 kpl) Teksasilaiselle puolijohdevalmistaja Freescale Semiconductorille työskenelleitä keksijöitä. Heistä monet olivat vain muutama vuorokausi aiemmin hakeneet patentin, joka liittyi sotateollisuuden elektroniseen sodankäyntiin. Keksintö liittyi sotilastutkajärjestelmiin.
Että jos nyt mietitään että mikä tuossa koneessa kiinnosti sotilastahoja jos mikä muu kuin nämä 20 Freescale Semiconductorin työntekijät. Heitäkö ei sitten muuten voitu ostaa USA:n armeijalle töihin, kuin kaappaamalla Malesialainen matkustajakone ?
Vaikka patentti oli jo haettu, niin voisi olettaa että tämänluokan huipputeknologisissa sotilastutkajärjestelmissä itse keksijät ovat avainasemassa, jos niihin vielä liittyy joitain erinäisiä ns. liikesalaisuuksia ja sellaisia salaisiin teknisiin asioihin ei mitkään Lord Jacob de Rothschildit yksinään pääse käsiksi.
Mutta on selvää että kun sotateollisuus kehittyy koko ajan, niin samalla myös tämä rosvopankkiirien eliitin rahoittama länsiarmeija yrittää pysyä myös elektronisen sodankäynnin monopoliasemassa ja peli näyttäisi olevan melko likaista sillä sektorilla.
Vuonna 2003 alueelle rakennettiin siirrettäviä suojia B-2-pommikoneille jonkin verran ennen Irakin uutta sotaa. Tukikohta on osa Yhdysvaltojen avaruuden tutkimisverkostoa (Space Surveillance Network) kolmen teleskoopin GEODESS-asemalla, mutta se toimii myös NASAn avaruussukkuloiden hätälaskupaikkana.
Ihmisoikeusryhmittymät väittävät, että sotilastukikohtaa käytetään yhtenä Yhdysvaltojen kiistanalaisista ”salaisista vankiloista”. Britannian ulkoministerinä 2001–2006 toiminut Jack Straw totesi, että Yhdysvaltain viranomaiset vakuuttivat hänelle toistuvasti, ettei saarta käytetty välilaskupaikkana eikä sinne siirretty vankeja.
Yksi mysteerilennon matkustajista Phillip Wood lähetti pian lennon katoamisen jälkeen jälkeen IPHONE-puhelimesta lähetetty kuvaviestin, jonka koordinaatit osoittivat intian valtamerellä sijaitsevaan Diego Garciaan, joka on USA:n armeijan salainen sotilastukikohta. Viesti kuului näin; "Minua pidetään vankina tuntemattomien sotilashenkilöiden toimesta. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun lentoni kaapattiin. Työskentelen IBM:lle ja onnistuin piilottamaan kännykkäni alushousuihini konekaappauksen aikana. Minut on eristetty muista matkustajista ja olen nyt pimeässä sellissä. Minun nimeni on Phillip Wood. Luulen, että olen tullut huumatuksi, koska en kykene ajattelemaan nyt selkeästi."
Kuvassa mysteerilennolla MH 370 kadonnut Phillip Wood
naisystävänsä Sarah Bajcin kanssa.
Phillip Woodin naisystävä Sarah Bajc antoi pian tämän tiedon jälkeen haastattelun mm. CNN:lle ja kertoi uskovansa siihen, että MH370 lennon perään tuli sotilaskone. Kului tuosta vain vajaa 2 viikkoa, niin hän sai useita tappouhkauksia puhelimitse. Mutta uhkaukset loppuivat, kun FBI tarjoutui auttamaan häntä.
Puolueettomien tutkimusten mukaan MH370 koneesta tehtiin useita havaintoja Malediiveilta, joka on n. 600 kilometrin päässä Diego Garciasta. Näiden silminnäkijähavaintojen mukaan kone lensi matalalla.
Mutta siltikin virallinen tutkimus on pyörinyt paikallaan ja aivan kuin jotkut pyrkisivät enemmän salaamaan, kuin tutkimaan tätä tapausta.
Silti kuitenkin jos nyt mennään mahdollisiin syihin ja seurauksiin että jos tämän koneen katoaminen on ylipäänsä ollut ns. poliittinen. Niin kuka sen takana sitten on ja miksi.
MH370 lennolla oli mukana lukuisia (20 kpl) Teksasilaiselle puolijohdevalmistaja Freescale Semiconductorille työskenelleitä keksijöitä. Heistä monet olivat vain muutama vuorokausi aiemmin hakeneet patentin, joka liittyi sotateollisuuden elektroniseen sodankäyntiin. Keksintö liittyi sotilastutkajärjestelmiin.
Että jos nyt mietitään että mikä tuossa koneessa kiinnosti sotilastahoja jos mikä muu kuin nämä 20 Freescale Semiconductorin työntekijät. Heitäkö ei sitten muuten voitu ostaa USA:n armeijalle töihin, kuin kaappaamalla Malesialainen matkustajakone ?
Vaikka patentti oli jo haettu, niin voisi olettaa että tämänluokan huipputeknologisissa sotilastutkajärjestelmissä itse keksijät ovat avainasemassa, jos niihin vielä liittyy joitain erinäisiä ns. liikesalaisuuksia ja sellaisia salaisiin teknisiin asioihin ei mitkään Lord Jacob de Rothschildit yksinään pääse käsiksi.
Mutta on selvää että kun sotateollisuus kehittyy koko ajan, niin samalla myös tämä rosvopankkiirien eliitin rahoittama länsiarmeija yrittää pysyä myös elektronisen sodankäynnin monopoliasemassa ja peli näyttäisi olevan melko likaista sillä sektorilla.