Teksti: Teemu Vehkala
Tiedemaailmassa tapahtui melkoinen saavutus, kun ihmissolua saatiin havainnollistettua röntgen teknologialla ja tarkemmin ydinmagneettiresonanssilla ja kryoelektronimikroskopian datalle ja näin tuosta näkee, että se maailma tai universumi on ihmisen sisällä.
Että tällaisesta tutkimustuloksesta voisi luulla, että kohta nämä feikkitieteeseen uskovat tiedeuskovaiset alkavat hyppimään seinille ja repimään hiuksiaan, kun tämä ihmissolututkimuksen tulos leviää tiedemaailmassa eteenpäin.
Se on aina tiedeuskovaisessa ikävä piirre, kun heidän dogmansa ja arvomaailmansa alkaa romuttumaan kun totuus lyödään tiedemaailmassa tiskiin pitkin tiedeuskovaisten kasvoja, kuin märkä rätti konsanaan.
Sillä nämä lukuisat tiedeuskovaisethan ovat tunnetusti näitä ihmisiä, joilla on usein pääasiallisesti kyky käyttää vain vasenta aivopuoliskoa, mutta tunneaivojen käyttö on heille usein niin vaikeaa, ettei sitä kyetä käyttämään.
Joten tästä johtuu se, että miksi he usein ovat niin sangen auktoriteettiuskovaista porukkaa ja uskovat vain tieteen ylimpien juomanlaskijoiden, eli näiden feikkitiedemiesten julistamia ns. tiedemaailman salonkikelpoisia tutkimustuloksia, joiden uskottavuutta pyöritetään tiedemaailman kulisseissa mm. CIA rahalla, koska onhan tiedemaailman valheilla hintansa.
Minua ei henkilökohtaisesti säväyttänyt tämä ihmissolun tutkimustulos ollenkaan, koska tiesin jo yli 20 vuotta sitten, että ihmisissä on se universumi heidän sisällään ja erityisesti muusikkona olen tämän tiennyt jo miltei syntymästäni lähtien, koska luovuus on vieläpä sellainen voima esim. musiikissa, että sillä saavutat jopa taivaallisia yhteyksiä universumiisi ja universumiimme.
Ydinmagneettiresonanssi (Nuclear magnetic resonance)
Ydinmagneettinenresonanssi ( NMR ) on fyysinen ilmiö , jossa voimakkaan vakion magneettikentän ytimet häiritsevät heikko heilahteleva magneettikenttä ( lähikentässä ) ja reagoivat tuottamalla sähkömagneettisen signaalin, jonka taajuusominaisuus on magneettikentälle. ydin. Tämä prosessi tapahtuu lähellä resonanssia , kun värähtelytaajuus vastaa ytimien sisäistä taajuutta, joka riippuu staattisen magneettikentän voimakkuudesta, kemiallisesta ympäristöstä ja mukana olevan isotoopin magneettisista ominaisuuksista ; käytännön sovelluksissa staattisten magneettikenttien kanssa n. 20 teslaa , taajuus on samanlainen kuin VHF- ja UHF- televisiolähetykset (60–1000 MHz). NMR saadaan tiettyjen atomiytimien spesifisistä magneettisista ominaisuuksista. Ydinmagneettisen resonanssin spektroskopiaa käytetään laajalti orgaanisten molekyylien rakenteen määrittämiseen liuoksessa ja molekyylifysiikan ja kiteiden sekä ei-kiteisten materiaalien tutkimiseen. NMR: ää käytetään myös rutiininomaisesti kehittyneissä lääketieteellisissä kuvantamistekniikoissa , kuten magneettikuvaus (MRI).
Kaikilla parittomalla määrällä protoneja ja / tai neutroneja (ks. Isotooppi ) sisältävillä isotoopeilla on sisäinen ydinmagneettinen momentti ja kulmamomentti , toisin sanoen ei-nolla ydin spin , kun taas kaikkien nukleidien, joilla on parilliset molemmat, kokonais spin on nolla. Yleisimmin käytetyt ytimet ovat1 H ja 13 C , vaikka monien muiden alkuaineiden isotooppeja voidaan tutkia myös korkean kentän NMR-spektroskopialla. NMR: n keskeinen piirre on, että tietyn näyteaineen resonanssitaajuus on yleensä suoraan verrannollinen käytetyn magneettikentän voimakkuuteen. Tätä ominaisuutta hyödynnetään kuvantamistekniikoissa; jos näyte sijoitetaan epätasaiselle magneettikentälle, näytteen ytimien resonanssitaajuudet riippuvat siitä, missä kentässä ne sijaitsevat.
Koska kuvantamistekniikan resoluutio riippuu magneettikentän gradientin suuruudesta , ponnistellaan monenlaisen gradienttikentän voimakkuuden kehittämiseksi. NMR-periaatteeseen kuuluu yleensä kolme peräkkäistä vaihetta: Magneettisen ydin pyörii kohdistetussa, jatkuvassa magneettikentässä B 0 . Tämän ytimen kohdistuksen häiriö pyörii heikossa värähtelevässä magneettikentässä, jota yleensä kutsutaan radiotaajuiseksi (RF) pulssiksi. Värähtelytaajuus tarvitaan merkittävä häiriö riippuu staattisen magneettikentän ( B 0 ) ja tumat havainto.
Havaitseminen NMR-signaalin aikana tai sen jälkeen RF-pulssin, koska indusoitu jännite on havaitseminen kelan prekessiota ydinspinien noin B 0 . RF-pulssin jälkeen precession esiintyy yleensä ytimien sisäisellä Larmor-taajuudella , eikä sinänsä siihen liity siirtymiä spin-tilojen tai energiatasojen välillä. Kaksi magneettikenttää valitaan yleensä kohtisuorassa toisiinsa nähden, koska tämä maksimoi NMR-signaalin voimakkuuden. Aikasignaalivasteen taajuudet ydinpyöräytysten kokonaismagneettisuudella ( M ) analysoidaan NMR-spektroskopialla ja magneettikuvauskuvantamisella . Molemmat käyttävät suuritehoisia sovellettuja magneettikenttiä ( B 0 ), jotka usein muodostuvat suurista virroista suprajohtavissa keloissa , jotta saavutettaisiin vastetaajuuksien hajaantuminen ja erittäin korkea homogeenisuus ja stabiilisuus spektriresoluution tuottamiseksi , jonka yksityiskohdat on kuvattu mukaan kemialliset siirtymät , Zeeman vaikutus , ja Knight siirtymät (metalleja).
NMR: n tuottamaa tietoa voidaan myös lisätä käyttämällä hyperpolarisaatiota ja / tai käyttämällä kaksiulotteisia, kolmiulotteisia ja korkeampiulotteisia tekniikoita. NMR-ilmiöitä hyödynnetään myös matalan kentän NMR: ssä , NMR-spektroskopiassa ja MRI: ssä maapallon magneettikentässä (kutsutaan Maan kentän NMR: ksi ) ja monentyyppisissä magnetometreissä . Ydinmagneettinen resonanssi.
https://fi.qaz.wiki/wiki/Nuclear_magnetic_resonance